HAPALLEIPÄÄ

 

Täs on teille arvoisat lukijat hyvä hapalleivän ohje. Tää on tosi helppoo, täytyy olla ku miäkii oon jaksan tehä tät jo vuastolkul.

Mun äiti tilas aikoinaa jostaa sellasii reseptikorttii, en yhtää muista mistä. Tää resepti perustuu yhen sellasen kortin reikäleipäohjeesee, joten en voi ottaa siit kunniaa itelleni vaan oon kiitollinen sille, joka sen alkuperäsen on tehny. Vähä sit ohjetta reerasin esimerkiks noill leseil ja jyvil.

Tarvikkeet löytyy täst:

Leipomist varten tarttet jonkuu reilun kokosen astian (mul on sellanen kuuslitranen kulho, siihe mahtuu hyvin). Lisäks iso mittakannu, joku sekotushaarukka tai vastaava (härkin ois tiätyst hyvä) ja sit nualija on kans kätevä. Mul on nualijan kaverina piän tylsä veitti, et taikinan saa hyvin irti kulhon reunoist. Nii ja sit viäl ruakalusikka.

Täs on ainekset:

Toi piimä ja leivät tarvitaa silloo, jos sul ei o valmist leipäjuurta. Jos sit haluut joskus myähemmin vahvistaa leivän makuu, voit laittaa taikinaa tilkan piimää ja vaikka murentaa yhen leipäviipaleen.

Tää homma kestää päivän tai pari, ku taikina pitää hapattaa ennen leipomist. Mut tällee voit alottaa:

Ekan päivän (miä teen tän yleensä illal ku haluun antaa taikinan seistä pari päivää ja päiväl on aina niin paljo muuta touhuu, ettei aina ehi leipoo) laita kulhoo sellanel litra käellämpöst vettä (suaraa raanast vaa ainakii tääl Suames, ei tarvi lämmittää). Lisää siihe leipäjuuri (tai piimä ja hapalleivät) ja pualikas hiiva ja sekota pikkasen, ei paljoo, sillee vaa et hiiva alkaa vähä sulaa. Sit voit laittaa noil litran ruisjauhoi ja sekottaa taas ja jättää taikinan lämpösee paikkaa peitettyn päiväks tai pariks hapattumaa. Aijuu, miä tykkään laittaa myäs kokonaisii rukiinjyvii, sillee saa parempaa leipää. Eli putsatut rukiijjyvät pannaa sekaa ekaks. Sit ku ne pehmenee pari päivää taikinan seas ni ei hampaat katkee ku haukkaa leiväst. (Noit jyvii on hankala löytää, pitää tuntee joku ruista viljelevä maajussi, joka voi ottaa niit siilost siäl käyessää.)

No sit ku viimein alat leipoo ni ekaks lisäät yhen kokonaisen hiivan ja sualaa (kaks ruakalusikallist on aika paljo, kokeile ekaks vaikka pualtoist ja muuta annostust sit seuraaval kerral maum mukaa). Alkuperäses ohjees ei puhuta mitää leseist mut mum miälest ne tekee leiväst viäl parempaa. Paa niit sellanen kolme neljä desii ja sekota. Toi voi kyl olla aika paljo, joten voit taas ite säätää leseitten määrää. Ja sit sekaa loput ruisjauhot (miä sekotan yleensä pualet kaupaj jauhoo ja pualet maalaisjauhoo jos vaa oon jostaa onnistun sit saamaa). Täysjyvä on terveellisempää. Eli sellanen vajaa litra jauhoo täs loppuvaihees on aika sopiva määrä. Älä tee taikinast liian tiukkaa, saat kovii leipii. Miä jätän yleensä taikinan aika löysäks ja leivon sen sit paljoj jauhon kaa, tulee pehmeempää leipää. Anna taikinan turvota suunnillee tunti.

Leipomises voit käyttää mitä vaa jauhoo, mut saat nätimmät leivät jos otat vehnäjauhoo. Voit leipoo vaikka piänii ”reissumiähii” (taikinast tulee suunnillee kaheksantoist leipää jos et tee liian isoi) tai vaikka reikäleipii (ne on vaa hankalampii käsitellä). Yhelle pellille mahtuu noin yheksäl leipää. Ota nualijal kulhost nyrkin kokonen (nyt miähen nyrkki on liian iso) taikinaköntti hyvij jauhotetulle alustalle ja paa sen päälle viäl reilust lisää jauhoo. Sit voit pyärittää siit pallon ja laittaa sen pellille leivinpaperin päälle ja painaa sen litteeks. Anna sit leipien kohota viäl huaneellämmös suunnillee tunti ennen ku paistat. En o tehny haarukal reikii kohotuksej jälkee vaikka ohje käski, leivist tulee nätimpii. Tai mistäs miä sen tiiän, kun en o koskaa niit rei'ittän...

Ja sit vaa paistat niit 225 Celsius-astees reilun pual tuntii, kiartoilmauunis lämpö saa olla alempi. Lämpönen uunituare leipä maistuu suarastaa ihanalt ku paat siihe voita päälle. Mut malta oottaa vähä aikaa ennen ku rupeet maistelee ettei suu pala. Niinku näät nois alla olevis kuvis, näit leipii voi paistaa leivinuuniskii. Siin vaa pitää tuntee se oma uuni, miten äkkii se lämpenee ja kuinka kuumaks ja miten nopeest se sit myäs jäähtyy. Miä ku ennen paistoin tuplasatsit eli neljä pellillist kerral, ekat leivät tuli aikas tummiks, kaks seuraavaa satsii oli oikee hyvii ja neljättä sai paistaa vähä kauemmin.

APUA! Tärkein melkee unohtu! Muista aina ottaa valmiist taikinast nokare leipäjuureks, muutes saat joka kerta tehä sen piimäst ja leiväst. Voit säilyttää sen pakkases ja ottaa sit aina sulamaa hyvis ajoin ennen ku alat leipoo.

JATKUUUUUUUUUUUU.....

No nii... täshän vilahtikii pitkält yli kaks vuatta siit ku viimeks leivoin noit leipii. Tänää ku sähkö oli sen verran edullist että kannatti lämmittää uuni, päätin tehä yhen satsin. Luulin, että muistan koko jutun ihan ulkoo ku tuli tota sen verran paljo tehtyy, mut luulo ei siis todellakaa o tiadon väärtti. Oli pakko lukee toi koko alkuteksti monee kertaa ja tarkkaa.

Suasittelen siis uuestaa oikeen hiivan käyttöö, helpottaa koko prosessii ku ei tarvi sekotella kuivahiivaa mihinkää tai miättii, mites paljo sit pitäis laittaa ja onks vesi oikeen lämpöst. Taikina oli täynnä ilmakuplii, joten kyl se kaks pussii mitä sinne mätin toimi oikee hyvin. Taikinast tuli hurjan löysää, joten jauhoi meni sit aika paljo, jotta pysty leipoo.

Täs kuvat:

Näähän siis levis ku Jokisen eväät eli täst ekast tuli peltileipä ja tost toisest leipäpelti. Nyt viimein ehin maistaa, voi että on hyvää vaikka leivät ehtikii jäähtyy. Laitoin päälle sit ”Elefantti-pattisalvaa”, jota nykyää mainostetaa. Se sopii oikee hyvin näille reissareille. NAM!

Lisäsin viäl  tähä, että nää on siis parhait ihan uunituareina tai sit myähemmin vaikka paahtamal.

Tää on kuulkaas tosi hyvä vempele, jos sun keittiös on vähä laskutilaa niinku mul. Toho mahtuu neljä peltii, käy nostattamisee tai jäähyttämisee. Tänkii on äiti hommannu jostaa kauan sitte.

Ja viäl yks juttu:

Arvatkaas, muistinks miä ottaa sen taikinanokareen pakkasee juureks...... no en tiäteskää!

Nää leivät täyttää kyl vatsan ja voi antaa hyväm miälen, etenkii jos niit ei paista liikaa, mut hengen ja sialun ruaka on vahvempaa ja tulee ihan eri lähteest:

Johanneksen evankeliumi, luku 6, jakeet 27 ja 35 (Raamattu Kansalle):

Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota ”Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä”.

Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei enää koskaan tule jano.”

Tää on sit tosiruakaa!