Itku pitkästä ilosta, sanotaan. Meillä taitaa kaikilla olla siitä kokemusta, elämä kun on harvemmin tasaista kaikkine riemuineen ja suruineen.
Itku on se ensimmäinen ääni, jonka äiti haluaa kuulla lapsen syntyessä. Tuossa tilanteessa vauvan parkaisu on musiikkia korville ja merkki elämästä. Sen kuullessaan äitikin itkee ja vuodattaa ilon kyyneleitä rankan ponnistuksen jälkeen. Saattaa siinä isäkin pikkuisen herkistyä ja kaivaa nenäliinan housun taskusta.
Itku alkaa syntymässä ja seuraa meitä läpi elämän. Vastasyntyneen itkun aiheet ovat fyysisiä... vilu, kipu, nälkä, väsymys. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä myös tunteet saavat kyyneleet vuotamaan. Tunteiden kirjo on laaja ja luettelo pitkä: kiitollisuus, ilo, suru, harmitus, ikävä, kiukku, viha, katumus, pelko vain muutamia mainitakseni. Aina ei tunteiden ilmaisuun itku yksin riitä, joskus pitää ihan polkea jalkaa tai heittäytyä känkkäränkkänä lattialle. Murrosikäisenä voivat myös ovet paukkua, siitä nyt ainakin luulisi muiden ymmärtävän, että tätä tyyppiä ottaa aivoon.
Ilon kyyneleet liittyvät usein mieluisiin yllätyksiin. Etenkin herkälle ihmiselle iloinen yllätys voi aiheuttaa itkettävän tunnekuohun. Pääsin ylioppilaaksi vuosikymmeniä sitten. Ulkomailla asuva sisareni oli ilmoittanut, ettei pääse tulemaan juhliini ja se harmitti minua suuresti. Pari päivää ennen juhlia lähdimme äitini kanssa viime hetken asioille. En enää muista, miten äitini selitti pysähdyksen bussipysäkille, mutta yllätys oli melkoinen, kun tuo sisareni astui ulos Helsingin bussista. No itkuhan siitä tuli ja suuri riemu! Halaukset taisivat kestää jonkin aikaa....
Itkun ajatellaan olevan enemmän naisten asia, nykyään rajaus on onneksi lieventynyt miestenkin opittua käyttämään tuota upeaa Jumalan luomaa varoventtiiliä. Itse olen huomannut iän myötä herkistyneeni ja itkeä tihuuttavani jopa kummallisissakin tilanteissa. Silmät voivat kostua ilman mitään selkeää syytä, mikä tosin kuivasilmädiagnoosin saaneelle on hyvä luontainen kostutustippa.
Elämään kuuluu myös sydäntä särkevä itku, jonka aiheuttaa suuri suru. Se tuntuu lohduttomalta ja voi viedä voimat. Tuntuu siltä, että jäljellä on enää murhetta eikä mikään voi enää koskaan tuoda iloa. Esimerkiksi läheisen menetys tavalla tai toisella voi aiheuttaa niin syvän surun, ettei itkusta meinaa tulla loppua. Jostain kummallisesta syystä se kuitenkin helpottaa elämän tuskaa ja vähentää painetta. Raju ja pitkä itkukohtaus voi aiheuttaa väsymystä ja sen seurauksena saatat jopa nukahtaa. Kyllä Luojamme kuitenkin tiesi mitä teki. Siunatut kyyneleet!
Jeesuskin itki.
Lasaruksen kuolema
Raamattu kansalle, Johanneksen evankeliumi luku 11, jakeet 32-35
Kun Maria tuli sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, hän heittäytyi Jeesuksen jalkojen juureen ja sanoi: ”Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut. Kun Jeesus näki Marian ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, hän järkyttyi hengessään ja vapisi liikutuksesta. ”Mihin te panitte hänet?” hän kysyi. ”Herra, tule katsomaan”, he vastasivat. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: ”Katsokaa, kuinka rakas Lasarus oli hänelle!”
Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista
Raamattu kansalle, Johanneksen evankeliumi luku 11, jakeet 43 ja 44
Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Lasarus, tule ulos!” Kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”
Jerusalemin kohtalo
Raamattu kansalle, Luukkaan evankeliumi luku 19, jakeet 41-44
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä ja sanoi: ”Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Vielä tulevat sinun osaksesi päivät, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. He kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat sinun lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi.”
Roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70 jKr.
