16 huhtikuuta 2023

OMENAPUUN IHME

Kyllä maailma on ihmeitä täynnä! Eipä sitä aina osaa arvata, mitä kaikkea voi tapahtua. Mikä toiselle on ihme, voi toiselle olla ihan arkipäiväinen asia. Ja kun nämä kaksi kohtaavat, toinen oppii jotain uutta ja toinen ilahduttaa toista saaden itselleenkin hyvän mielen.

Yksi oman elämäni pienistä ihmeistä liittyy omenapuuhun, jonka istutin silloiselle pihalleni elokuussa 2011.


Tässä tuo Melba on juuri istutettu maahan ja saanut ensimmäisen kannullisen vettä. Vuosien mittaan se kasvoi pituutta, leveyttä ja tuuheutta tehden enemmän tai vähemmän kukkia ja hedelmiä. Oli todella hienoa maistaa sen maukkaita omenia ensimmäistä kertaa ja useasti sen jälkeenkin. Sato vaihteli, joskus se oli runsas ja jonain vuonna puu lepäsi eikä tehnyt kukkaakaan. Muistan yhden kesän, kun sen oksat suorastaan notkuivat raakileita. Sitten yhtäkkiä puu alkoi pudottaa pieniä omenan alkuja ja lopulta suurin osa niistä jouti kompostiin. Sain sentään maistaa muutaman kypsän hedelmän.

Yhtenä vuotena puun löysivät pienet hopeasiipiset ötökät, jotka valloittivat oksat ja omenat. Onneksi pikkulinnut pitivät noista lentäjistä ja napsivat niitä nokkiinsa omaksi ja poikastensa ravinnoksi. Toisena vuotena osa kypsistä omenista muuttui ”muumioiksi”, ylikypsiksi ruskeiksi palleroiksi, joissa oli pieniä valkoisia näppylöitä. Eipä tehnyt mieli haukata niistä palaakaan.

Talvet olivat jännittäviä aikoja, koska jänikset juoksentelivat pihallani etsien henkensä pitimiksi jotain haukattavaa. Monesti lunta oli niin paljon, että arimmat kasvit ja myös tuo omenapuuni saivat siitä suojaa. Yleensä pidin huolta, että suojasin suosituimmat herkut verkoilla jo hyvissä ajoin, mutta kerran jostain kumman syystä se jäi tekemättä. Ja se tietysti kostautui rajusti......

Keväällä 2019 järkytyin katsoessani eräänä aamuna ulos ikkunasta. Melban runko oli kaluttu lähes paljaaksi noin puolen metrin matkalta ja myös alimpien oksien kuorta oli päätynyt jänöjussin vatsaan. Siinä vaiheessa tuli kiire keksiä ensiapua, jotta lisävahingolta vältyttäisiin. Löysinkin varastosta muovi-spiraaleja, joita sitten kiedoin rungon ja oksien ympäri. Eipähän päässyt pupujussi tekemään enempää tuhoa. Tuo ei kuitenkaan olisi Melbaa pelastanut, koska vahinko oli liian suuri.

Kuvassa puuhun nojailee linnunpelätti Kaapo. 
Ei ollut Kaapo kovinkaan hyvä hommassaan, linnut saattoivat jopa istua sen lippahatulle sirkuttamaan.


Etsin netistä ohjeita tilanteen korjaamiseksi, mutta luovutin melko pian monien vakuuttaessa, ettei asialle voi tehdä yhtään mitään – puu kuolisi varmasti. Mutta eipä hätiä mitiä! Onneksi on olemassa oikeita ammattilaisia, jotka osaavat tehdä jopa ihmeitä. Kävin kysymässä puutarhurilta neuvoa ja sainkin hyvät ohjeet puun hoitamiseen.

Puutarhuri kertoi puunrungon kuoren olevan sen tärkein elementti, koska neste kulkee sen kautta. Jos rungon kuori on vahingoittunut, nesteen kulku estyy ja puu kuivaa. Tämä voidaan korjata sillastamalla vauriokohta.

Tässä kohdassa kehotan teitä googlaamaan tietoa hakusanalla sillastus tai sillastaminen, löydätte niillä hyviä ohjeita ja tarkkoja valokuvia. On parempi antaa ammattilaisten neuvoa tässä asiassa, minä kun teen yleensä asiat mutu-tuntumalla, joskus onnistuu ja useimmiten ei.


Tällä kertaa siis onnistuin! Jippii!

Tuo tumma pysty soiro on se silta, lisäksi käytin haavalakkaa ja narua siltojen sitomiseen.



Oho, nurmikko on jäänyt leikkaamatta....

Melba jaksoi kukkia kaikesta huolimatta.


Eikös vaan olekin kaunis täydessä kukassaan!


Ja sitten vielä lopputulos -NAM! Noista söin joka ainoan!


Kaapo pääsi kesän 2019 jälkeen linnunpelättien taivaaseen....

*****

Vuosi 2021 oli uskomattoman kasvun aikaa, kuten kuvassa alla näkyy.


Melban ja minun tiet erosivat keväällä 2022 muutettuani toiselle paikkakunnalle.

*****

Minulle tämä pelastusoperaatio oli ihme, mutta puutarhurille tuttu juttu. Ihme on mielestäni myös se, että ihminen on keksinyt tällaisen konstin tuon vaurion korjaamiseksi.

Jumala on luonut ihmeellisen ja kauniin maan, jonka kaikkia salaisuuksia emme vielä tunne. Hän on myös antanut ihmiselle viisautta ja halua tutkia Hänen kättensä tekoja.

Raamattu 1992, Mooseksen kirja 1. luku, jakeet 11-12, 29:

Jumala sanoi: ”Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä”. Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. ”

Raamattu on täynnä Jumalan tekemiä ihmeitä, joita me saamme ihastella ja ihmetellä ja nauttia niiden hedelmistä.