Tuon otsikon sanonnan opin entiseltä esimieheltäni ja tottahan se on. Alastomana synnyimme tänne ja elämästä riisuttuina täältä lähdemme kun se aika koittaa. ”Maasta sinä olet tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
Raamattu 1938 1.Mooseksen kirja luku 3 jae 19.
Nykyään tosin aika moni meistä muuttuu maan sijasta tuhkaksi.
Otsikko tuli mieleeni luettuani puhelimestani artikkelin, jossa eläkeläismiljonääri harmitteli rikkaiden korkeaa verotusta. Onhan se ymmärrettävää, että pistää vihaksi, kun valtio hamuaa itselleen vähintään puolet ruhtinaallisesta palkasta ja eläkkeestä. Ja että on vielä muita ainakin kymmenkertaisesti rikkaampia! Prosenteilla ei voi maksaa mitään, mutta rahalla kyllä. Tällä herralla kuukausieläke oli noin X0000 euroa. Verottajan jälkeenkin hänelle jäi 5-numeroinen summa. Sillä rahalla tavallinen pienipalkkainen duunari elää tosi pitkään yksinhuoltajista ja työttömistä puhumattakaan. Meille kaikille ei ole annettu hopealusikkaa suuhun eikä ylettömän suureen palkkaan vaadittavaa tietoa ja taitoa. Näinä päivinä ei ole saatavana sitä työpaikkaakaan.
Pankki lähestyi minua kirjeellä esitellen uusia etuja ja palveluita, joiden pitäisi auttaa minua vaurastumaan ja saavuttamaan unelmani. Minulla pitäisi olla sen ja sen verran rahaa tilillä tai lainaa, jotta voisin käyttää nuo maksulliset edut hyväkseni. Mutta minua kun ei kiinnosta se vaurastuminen eikä ole sellaisia summia vaativia unelmiakaan. Haluan vain elää tavallista ja yksinkertaista rauhallista elämää. Ja onkohan näinä päivinä tavallisen ihmisen kannattavaa edes haalia itselleen suuria summia, huijarithan niitä jahtaavat kaiken aikaa ja vieläpä onnekkaasti.
Löysin äskettäin sohvan takaa ison pahvikotelon, johon olin säästänyt koulu-aikaisia piirustuksiani. Ei niitä enää montaa ollut, mutta tässä muutama.
Yksinkertaista elämää vuodelta 1975 tai 1976.
Joskus aikoinani saatoin ostaa satunnaisen raha-arvan tai osallistua lotto-arvontaan. Pari pientä voittoa niistä sain, mutta taisin kuitenkin jäädä tappiolle, niinpä hylkäsin koko asian. Äskettäin jossain rahapelissä Suomeen osui todellinen jättipotti yhdelle ja ainoalle pelaajalle. Summa taisi olla 74 000 000 euroa, siis 74 miljoonaa euroa!. En oikein tiedä, pitäisikö onnitella vai surkutella. Rahaa tuli niin paljon, ettei sitä koskaan pysty yksin käyttämään vaikka eläisi kuinka kauan. Voisi tietysti auttaa lähimmäisiään, mikäli heillä on rahantarvetta ja onhan tässä yhteis-kunnassakin hyviä ja tarvitsevia tukikohteita. Varjopuolena kenties ovat ovelle koputtajat, jotka tietävät ja tuntevat voittajan ja toivovat saavansa edes muruset tuosta summasta. Ottajia on aina. Toivottavasti noista rahoista ei synny tappelua.
Taistelevat muurahaiset 1982
(todennäköisesti kopioin sen jostain tätä piirrosta varten)
Kaikkein eniten minua noissa kuvissa puhutteli tuo alla näkyvä.
Siskollani oli tuollainen keraaminen tynnyrissä seisova ukko, josta otin mallia. Taisi olla pankki, sellaisiinhan niinä aikoina kolikoita säästettiin. Mihin lie katosi tuo hauska esine, ehkä se muutti siskoni mukana Ruotsiin.
"Rikas mies jos oisin......"
Alkuperäinen piirros vuodelta 1976.
Mikä lie oli veroprosentti tuolloin ja säilyikö toiveiden arvo.....
Maailma on muuttunut paljon noista ajoista ja muuttuu edelleen eikä aina parempaan suuntaan. Minäminäminä-ahneus lisääntyy kyynärpäätaktiikalla ja toisen oma ei enää olekaan kaikkien mielestä sen toisen vaan vapaasti otettavissa.
Yksi asia pysyy kuitenkin aina samana eikä muutu.
Lisäsin tuohon kuvaan tekstit 18.1.2026
”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”
Raamattu 1938 Matteuksen evankeliumi luku 6 jakeet 19-21.